Kun nenä on suunnattu kohti järvenrantaa, vasemmalla ja oikealla on varsin erinnäköistä; vasemmalla rehottaa metsä ja oikealla avautuu maatiloille ominainen näkymä, jonka aikaan saavat talli ja niityllä laiduntavat mahdollisesti pari hevosta, lampaat ja vuohet, sekä ehkäpä jopa muutama lehmä.

Aluksi voisin hieman kertoa vasemmasta puolesta. Pienten metsäpolkujen ja erinomaisten mustikka-apajien tähdittämä metsä oli suuressa suosiossa hoitajien aikana ja onhan se vieläkin. Paikka on nimittäin parhaita mahdollisia koirien kanssa lenkkeilemiseen. Metsä on kaunis ja puut kasvavat sen verran väljästi, että hyvin mahtuu kävelemään ja valoakin pääsee riittävästi tuuhealehtisten puiden välistä. Juuri tuo valoisuus metsässä minua viehättääkin lenkkipolkujen lisäksi. Polut mutkittelevat ja haarautuvat jatkuvasti, jonka vuoksi eksyminen on mahdollista. Siksi olen rakentanut muutamia tienviittioja: tien reunoille on pystytetty pieniä puisia kylttejä, joihin on maalattu selkeästi "TWINKLING" ja nuoli oikeaan suuntaan. Myös grillikatokselle olen opastanut reitin. Metsään on nimittäin hakattu pieni aukio, jonne on pystytetty grillikatos ja muutama penkki, sekä pöytä. Jos kesäisin siis mielii retkeilemään, niin tuo on varsin mainio paikka tähän homman. Myös pieni soliseva puro kiemurtelee metsän poikki. Useimmilta kohdilta puro on niin kapea, että pienellä loikalla olet jo toisella puolella. Pari kertaa se levenee kuitenkin sen verran, että olen nikkaroinut ylitse jonkun sillantapaisen virityksen.

Nyt sitten on vuorossa valaista teidät oikean puolen laajoista niityistä. Osa niitystä on varattu koirien kirmattavaksi, mutta pääasiassa se toimii lähinnä omien lampaitteni ja vuohieni laitumena. Sen lisäksi myös aasimme Santtu omistaa oman osansa niitystä. Niitty on niin suuri, että tilaa riittää myös lähimmän naapurimme lehmille. Minulla on myös muutama lehmä, jotka kuitenkin asuvat ja laiduntavat naapurin isännän ammujien seurassa. Tuonkin jälkeen niitystä osa on vielä käyttämätöntä ja odottelee omia eläimiään. Olen harkinnut tulevaisuudessa parin hevosen hankintaa, mutta mietin asiaa tarkemmin kun se on ajankohtaista.
Santtu asuu lampaiden ja vuohien seurana pienessä tallissa, jossa jokaiselle on tilavat ja mukavat oltavat. Talli on siis melko vanha, mutta hyväkuntoinen rakennus. Kun muutin tänne, oli talli päässyt hieman rappeutumaan, mutta uusimisella ja rakentamalla se saatiin täysin asumiskelposeksi.

Loiva alamäki johdattaa sinut suoraan varsin sileähiekkaiselle rannalle, pienen järven rantaan. Ranta on minun ja siksi se onkin oiva paikka koirien uittamiseen ja vesipelastusta treenatessa. Osa rannasta on sileää kalliota ja on suuressa suosiossa eväsretkipaikkana. Kesäisin sitä sitten tuleekin käytyä ainakin kerran viikossa piknikillä. Rantaan on rakennettu leveä ja pitkä laituri ja minulla on myös oma soutuvene venevajassa. Pieni saari sijaitsee hiukan yli kymmenen metrin päässä rannasta, joka kuuluu myös minun omistukseeni.

Kennelin päärakennus sijaitsee melko lähellä pääporttia. Portilta lähtee polku, joka johdattaa sinut suoraan talon etuovelle... (Jatkoa tulee)

Pumpulipilvellä luisti hyvin, hoitajia riitti ja yksi kolmen pennun pehkopentuekkin syntyi marraskuussa. Samalla kuitenkin harjoittelin page builderin käyttöä ja kolmen päivän touhuamisen jälkeen Sugardog's avasi ovensa 20.3. vuonna 2004. Pian nimi vaihdettiiin Sugardreamiks. Meille syntyi jopa kahdeksan pentuetta, kaksi bordercollie-, viisi pomeranian- ja yksi samojedipentue. Nuo taisivatkin olla niitä "kasvatusrotuja".

Niin kuin varmaan jokaiselle joskus käy, minäkin kyllästyin page builderiin. Ihailin tuolloin varmaan Karvaturrilaistenkin upeita HTML-kenneleitä ja halusin itsekkin sellaisen. Näin ollen toukokuussa Sugardream meni remonttiin. Sain apua aika paljonkin ja kesäloman loppupuolella nousi pystyyn virtuaalikennel nimeltä Vanilla Sky. Aluksi se kasvatti muistaakseni austraalianpaimenkoiria ja sitten ilmeisesti islanninlammaskoiria. Pentueita ei syntynyt ainoatakaan, mutta ulkoasu vaihtui kerran.

Nimi ja kasvatusrotu alkoi taas tympimään ja kun vaihdoin roduiksi novascotian- labradorin- ja kultaisennoutajan tuli nimeksi Lakritsipiipun. Kennel avattiin 31. lokakuuta. Pentueita kerkesi syntymään jouluaattoon mennessä neljä: A, halloween, B ja joulu. Hoitajatoiminta oli melko monipuolista ja hoitajiakin riitti. Lakritsipiipun perustamisen jälkeen liityin myös Karvaturrit-foorumiin melko nopeasti. Samassa yhteydessä rakastuin jälleen pitkäkarvaisiin collieisiin ja seuraavan kennelin suunnittelu oli aika aloittaa.